Katoava omavaraisuus

Globalisaation ja EU:n liitovaltiokehityksen myötä on suomen omavaraisuus varsinkin elintarviketuotannossa heikentynyt huomattavasti. Maataloustuottajien ahdinko on lisääntynyt EU:n päätösten myötä. Pienet tilat lopettaa toimintansa ja tuotanto keskittyy isoihin yksiköihin. Samalla kuitenkin viljelysten kokonaispinta-ala pienenee. Myös lihakarja tuottajilla suunta on menossa isoihin yksiköihin.

Muistan hyvin kun -90 luvulla maailmankauppajärjestö WTO totesi euroopan tuottavan huomattavia määriä sokeria yli kiintiöiden. Tämä johtui siitä että isot ylituotantomaat ranska, englanti ja saksa eivät laskeneet valmistuksen kiintiöihin euroopan ulkopuolelta tuotua sokeria. WTO:n päätöksellä nämä laskettiin kiintiöihin ja sen jälkeen alkoi massiivinen alasajo ja kiintiökauppa. Suomen isoglukoosikiintiö myytiin pois ja tuotantolaitteista sai omistaja tapporahat. Salon sokeritehdas lopetettiin ja suomen sokerituotanto puolittui. Nyt samat ylituotantomaat tekee edelleen ylituotantoa ja suomi on tuontitavaran varassa. Sama kehitys on havaittavissa myös maatalouden osalta.

Kun valtio ei pysty tuottamaan elintarvikkeita sitä minkä kuluttaa joudutaan ne hankkimaan ulkoa ja se maksaa. Valtio velkaantuu entisestään. Mikä siis neuvoksi? EU ei halua suomalaista maataloutta tukea joten se olisi tehtävä suomen valtion toimesta. Maatiloille on tehtävä olot sellaiseksi että tuotannolla on edellytykset toimia ja kasvaa siihen mittaan että voidaan puhua omavaraisesta elintarviketuotannosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu